Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Mielipide: Ihmisen kokoista elämää

Janakkalan Sanomissa mielipidekirjoittaja kyseli Janakkalan hyvien puolien perään. Ja onhan niitä. Tämä kunta on ihmisen kokoinen paikka perheelliselle; peruspalvelut, kaupat ja koulut, jopa lukio, ovat lähellä taajama-asujaa. Luonto ja liikuntapaikat, kirjasto ja erilaiset yhdistykset antavat hyvää oloa ja lataavat akkuja. Itse en enää osaisi lähteä muualle – toivottavasti siihen ei koskaan tule tarvetta. Päättäjien toiminta kuitenkin huolettaa. Ovatko he yhteisen asian puolesta vai vain vallankäyttäjiä, joille oma itse on kaikki kaikessa? Tästä muutama satunnaisesti mieleeni tuleva esimerkki: Miksi vuokra-asujan kanssa neuvottelu onnistui vasta kun asukas palkkasi asianajajan varastotuhojen korvausta vaatimaan? Miksi Hopealahti-hanke ei jatkunut? Entä miten rahaa riittää päälliköihin ja toimintoihin, jotka eivät lukeudu kunnan lakisääteisiin velvoitteisiin? Toisaalta huhutaan kirjastotoiminnan karsimisesta, se kun taas on lakisääteisesti kunnan vastuualuetta. Saadaanko uusiin kouluihin kunnollinen oma keittiö? Turvataanko pikkukoulujen tulevaisuus? Entä vanhukset? Miksi toimikunta harrastaa skenaarioita sen sijaan, että kuuntelisi kohderyhmänsä mielipiteitä? Miksi visioita ei pureta selkeäksi vuosittaisen tason toimintasuunnitelmiksi? Miksi kuntalaisten tekemiin aloitteisiin ei reagoida kuin pakon edessä (käsittelyvelvollisuus on kirjattu lakiin)? Miksi netistä löytyvien pöytäkirjojen verbit ovat passiivimuodossa? Tekikö tai tuleeko joku tekemään jotain? ja milloin? Onko asiaa tarkoitus seurata? Miksi viranomainen asettuu yläpuolelle ja turvautuu brutaaliin byrokratiaan sen sijaan, että tarttuisi puhelimeen ja keskustelisi asianosaisen kanssa? Miksi nettisivun kautta lähetettyyn palautteeseen saa vain harvoin vastauksen? Miten virkamiesvalmistelu toimii? Ketä he kuuntelevat ja miksi? Tai mikseivät kuuntele? Janakkalan vahvuus on sijainnin lisäksi kunnan koko. Ihmisten kokoisista ja ihmisten näköisistä ratkaisuista syntyy kauaskantoista hyvää. Mutta se vaatii, että päättäjät ovat oikeasti ajamassa yhteistä hyvää. Jalat maassa ja sydän paikallaan.