Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Rauhaa vaan

Kun avaan ikkunan, tuuli puhaltaa. Tuuli saa viedä mennessään ummehtuneen sisäilman. Niin kotona kuin sisimmässäni. Tuuli, Pyhä Henki, aamun raikas kimallus. Tärkeintä on liike. Tämän kumpuilevan elämänmaisemamme äärellä on hyvä muistaa veljemme ja Vapahtajamme Jeesuksen sanat: minä jätän teille rauhani, oman rauhani minä annan teille. En sellaista, jonka maailma antaa. Me kristityt elämme rauhattomuuden maailmassa, mutta meille on annettu jotain sellaista, joka ylittää maailman. Rauha, joka on lähtöisin Jumalasta, kaiken luojasta. Jokainen ihminen voi tunnistaa sydämessään ja sisimmässään kutsun rauhaan. Sen ääni voi olla hiljainen, mutta se väreilee kaikkialla. Kenenkään ihmisen sielussa ei lähtökohtaisesti tanssi tuhon vietti. Meidät on kristittyinä kutsuttu elämään rauhassa ja palvelemaan sitä kaikin keinoin, koulussa, kodissa, työpaikalla. Ja se rauha on Kristuksen rauhaa. Miten rauha voi tulla? Helluntain kirjetekstissä on yksi vastaus. Kun Pyhä henki vuodatettiin helluntaipäivänä, opetuslasten lisäksi samaan paikkaan oli kokoontunut paljon väkeä. Eri maista, kulttuureista ja kansoista. Ja kerrotaan, että kaikki kuulivat siellä puhuttavan omaa äidinkieltään. Emme tiedä, mitä siellä tarkkaan ottaen puhuttiin. Mutta viesti on selvä: ihmiset kansallisuudesta riippumatta ymmärsivät toisiaan. Olivatpa he mistä tahansa kotoisin, syntyi yhteisymmärrys erilaisten ihmisten kesken. Tässä on kristillisen elämäntavan lähtökohta ja kulku: Kristuksesta nouseva lähimmäisenrakkaus, lähimmäisenrakkaudesta nouseva suvaitsevaisuus ja suvaitsevaisuudesta nouseva rauha. Pyhä henki vaikuttaa rakkautena keskellämme. Se avaa lukot ja murtaa elämää halvaannuttavat asenteet. Se avaa silmät näkemään, että me kaikki olemme sisaria ja veljiä keskenämme. Kaiken ei tarvitse olla tasamittaista, eikä yhteisymmärrys tule koskaan vallitsemaan maailmassa, mutta me voimme siunata toisiamme lempeällä, hyväksyvällä ja ymmärtävällä katseella. Katsoihan Luojakin kerran kaikkea tekemäänsä ja totesi sen hyväksi (1.Moos.1:31). Tarmo Halttunen Diakoniapappi, Janakkalan seurakunta