Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Vanhempien jalanjäljissä – Markku Ristolaisesta tuli puutarhuri monen mutkan kautta

–Tässä työssä pitää olla putkimies, kirvesmies ja välillä myös sähkömies. Sellainen joka paikan höylä, ruutupaitaan pukeutunut mies kuvailee ammattiaan ja istahtaa taukohuoneen pöydän ääreen lounaalle. Markku Ristolainen , 50, on ollut koko elämänsä ajan puutarha-alalla. Omien sanojensa mukaan hän on käytännössä kasvanut kasvimaalla. Ristolaisen vanhemmilla on ollut vuokrapuutarhoja ympäri Etelä-Suomea jo 60-luvulta asti, jonka takia työnteko ja erilaiset puutarhatyöt ovat tulleet jo nuorena poikana hänelle tutuksi. –Siihen aikaan myös lapset osallistuivat työntekoon. Taisin olla ehkä kymmenen vanha, kun ensimmäisen kerran istutin petuniantaimia, hän sanoo. Tänä päivänä Ristolainen toimii yrittäjänä sekä Tervakosken että Riihimäen Kukkaviljelmät Ristolainen -puutarhoilla. Vaikka vanhempien jalanjäljissä oli luontevaa kulkea, tie puutarhuriksi ei kuitenkaan ollut se suorin. Autonasentajasta puutarhuriksi Ristolaisen lähestyessä aikuisuutta kiinnostus puutarhatöitä kohtaan koki kolhuja. – Sain ehkä jonkinlaisen yliannostuksen niistä hommista. Muut asiat alkoivat yksinkertaisesti kiinnostaa enemmän. Hän haki opiskelemaan autonasentajaksi. Valmistuttuaan hän teki hetken aikaa töitä autojen parissa, kunnes tuli aika vaihtaa ammattia. Tällä kertaa hän meni töihin lentoasemalle turvatarkastajaksi. – Ne olivat pieniä pätkiä täysin erilaisissa töissä, mutta sitäkin tärkeämpiä aikoja elämässäni. Opin paljon sellaisia asioita, joista on ollut hyötyä nykyisessä ammatissani. 22-vuotiaana Ristolaisen palo puutarhatöitä kohtaan alkoi taas heräillä. Hän päätti hankkia itselleen alan tutkinnon, ja meni takaisin koulunpenkille. – Kai se oli pakko myöntää, että minusta tulisi puutarhuri. Samalla polulla ollaan edelleen, hän nauraa. 2000-luvun alussa Ristolainen osti tyhjän peltotontin Tervakosken Huunasta ajatuksella, että jonain päivänä siihen nousisi hänen oman puutarhamyymälänsä. Tänä päivänä samaisella tontilla komeilee useampi eri kasvihuone, joissa kasvaa satoja eri lajikkeita. Puutarhurin arki Ristolaisella riittää töitä. Puutarhurin työvuosi riippuu säästä, mutta yleensä työt alkavat helmikuussa, kun ensimmäiset taimet istutetaan. Istutustöiden jälkeen työnkuva muuttuu taimien kasvattamiseksi, hoitamiseksi ja harventamiseksi. – Työmäärä on valtava, mutta onneksi tekniikka on tullut avuksi. Vapaapäiviä Ristolainen pitää vasta kesän jälkeen, kun kovin kiire helpottaa. – Tämä on vähän niin kuin navettaan meno. Jos en mene, niin minun tapauksessani, kukat kuolevat, hän kuvailee. Työvuosi päättyy loka-marraskuussa, jonka jälkeen yrittäjä vetää happea. Hän kertoo nollaavansa ajatuksiaan kalastamalla ja ajamalla joitakin tilausajoja linja-autolla. Ristolaisen mukaan hänen ammatissaan ei ole tylsiä päiviä. Sekä työtehtävät että asiakkaat vaihtelevat päivittäin. Yhden asian hän kuitenkin noteeraa eritoten. – Olen nähnyt ihmisten kasvavan ja kuolevan. Se on jollain tavalla tosi liikuttavaa, 20 vuotta Tervakoskella työskennellyt yrittäjä tuumaa. Lounastauko alkaa loppua. On palattava takaisin töihin. Ennen taukohuoneesta poistumista yrittäjä siteeraa Eino Grönin kappaletta. –Grön laulaa ”En päivääkään vaihtaisi pois”. Minä voisin vaihtaa ehkä muutaman tunnin pois, Ristolainen naurahtaa ja sulkee oven.