Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Maratonjuoksu: Marja-Liisa saavutti kuudennen tähden – ”Seuraavana haasteena on neljän tunnin alitus”

Marja-Liisa Wallenius juoksi hiljattain maratonin New Yorkissa. Tuo suoritus oli Marja-Liisalle paljon muutakin kuin vain yksi juostu maraton. Hän saavutti New Yorkissa maratonjuoksun Six Star-sarjassa sen kuudennen tähden, tiettävästi 18:ntena suomalaisena. – Six Stariin kuuluu kuusi maratonia. Ne juostaan Chicagossa, Lontoossa, Berliinissä, Tokiossa, Bostonissa ja New Yorkissa, hän kertoo. Marja-Liisa juoksi Chicagon maratonin syksyllä 2017, Lontoon keväällä 2018, Berliinin syksyllä 2018, Tokion ja Bostonin viime keväänä ja nyt siis New Yorkin. Hänen mieheltään Pasilta puuttuu omasta Six Staristaan vielä Boston. – Kiitos näistä mahtavista matkoista kuuluu miehelleni Pasille. Hänen seuraava haasteensa on pääsy Bostonin maratonille, minun seuraava haasteeni on neljän tunnin alitus. Se raja ei ole kaukana, mutta töitä pitää tehdä ja terveenä pysyä, Marja-Liisa kommentoi. Kiipulan ammattiopistolla yövalvojana työskentelevä Marja-Liisa kiittelee myös työnantajaansa Kiipula-säätiötä ja työkavereitaan. – Lomien suhteen on joustettu, ja olen saanut tarvittaessa harjoitella myös työnantajan tiloissa. Mikä vie ihmisen maailman ääriin juoksemaan? Mutta mikä saa ihmisen matkustelemaan maailman ääriin juoksemaan maratoneja? Marja-Liisa vastaa, että kaikki lähtee omasta kunnosta huolehtimisesta. – Sitten tulee oman itsensä haastaminen ja vertaaminen, olenko kehittynyt edellisestä juoksusta. Pidän haasteista ja on hyvä, kun on motivaattori. Hän toteaa, että matkoilla näkee myös eri kulttuurien eroja. – Että miten asioita hoidetaan missäkin maassa, ja sitten ovat tietysti nähtävyydet. Nämä ovat lomamatkoja siinä missä nekin, kun joku toinen menee aurinkorannalle pötköttelemään. Esimerkiksi Chicagossa ollessamme kävimme intiaanien reservaatissa lähellä Kanadan rajaa. Aivan mahtava reissu. Opimme heidän historiastaan ja nykypäivästä paljon. – Ja sitten esimerkiksi Tokiossa ei taida löytyä ulkoa roskiksia, ainakaan me emme niitä löytäneet. Ihmiset taitavat viedä roskansa mennessään. Ensin piti kotimaan maratonien riittää Marja-Liisa kertoo olleensa itse ensi alkuun sitä mieltä, että kyllä kotimaan maratonit riittävät. – Mutta juoksukaverit kehuivat Tukholman maratonia, joten se käytiin kokeilemassa. Ihan aluksi juoksin Espoon rantamaratonia, puolikkaina. Sitten kokeilin kokonaista maratonia, eikä se hullummalta tuntunut. Hän sanoo olleensa aina enemmänkin hiihtäjä kuin juoksija. – Etelässä ovat olleet lumet kortilla talvisin. Useana talvena olemme käyneet Ylläksellä hiihtämässä, muutamia kertoja vuodessa. Juokseminen sen sijaan on helppoa ja halpaa, jos sen tekee kotinurkilla. Lenkille pääsee helposti. Amerikan täti teki järjestelyjä Idea Six Starin suorittamisesta sai alkunsa kolmisen vuotta sitten, kun ”Amerikan täti” Marjut oli Marja-Liisalla ja Pasilla kylässä. – Marjut kertoi, että heidän kotinsa vieressä menee yksi maratonreitti, ja että Chicagossa järjestetään lokakuussa isompi maraton. Samoihin aikoihin olimme Pasin kanssa lukeneet tuosta isojen maratonien kisasta ja Six Starista. Innostuimme miettimään, miten se olisi järkevää juosta nuo kaikki, etteivät kisat olisi liian lähellä toisiaan, ja miten niihin pääsee osallistumaan. Bostoniin piti olla vaikeinta päästä, joten ajattelimme juosta sen viimeisenä keväänä. Kaikkiin muihin kisoihin pääsee matkanjärjestäjän kautta, arvonnasta tai hyväntekeväisyydellä. Marja-Liisa ja Pasi valitsivat ensimmäiseksi kohteekseen Chicagon. Pasi pääsi mukaan arvonnalla, Marja-Liisa ei. Tuolloin Chicagon maratonille ei ollut Suomessa matkanjärjestäjää. – Tätini otti yhteyttä Chicagon maratonin organisaatioon ja minäkin sain vähän kalliimmalla hinnalla juoksuluvan. Näin Marja-Liisa kuvailee Six Stariaan Chicago: Chicagossa lähtö on aikaisin aamulla, mikä on hyvä, koska jos aurinko paistaa ja on lämmin päivä, juostaan heti alusta noin puolet matkasta isojen pilvenpiirtäjien välissä. Myös tuulelta ollaan suojassa alkumatkalla. Minulle sattui osumaan kaikkien aikojen lämpöisin Chicagon maraton. Juoksubaanat ovat leveät ja on helppo juosta, vaikka siellä olisikin yli 45 000 juoksijaa. Kannustus oli koko matkan aivan huikeaa ja turvatoimet ja järjestelyt olivat hyvät. Lähtö ja maali samassa puistikossa. Lontoo: Lontoossa oli 40 000 juoksijaa. Ja taas sattui kaikkien aikojen helle juuri juoksupäivälle. Lähtöön mentiin julkisilla. Näihin pääsi juoksunumerolla ilmaiseksi. Lähtöjä oli kolmessa pisteessä Blackheathian ympärillä Thames-joen eteläpuolella. Reitti kulki ensin eteläpuolella jokea kiemurrellen ja ylitti Thamesin noin 19 kilometrin jälkeen Tower Bridgeä pitkin. Täällä oli todella huumaavaa kannustusta koko sillan mitan. Buckinghamin palatsi ohitettiin juuri ennen maalia, joka oli St. Jamesin´s Parkissa. Miinusta Lontoon maratonilla oli se, ettei juottopisteitä ollut riittävästi, eikä valtaosasta niistä saanut kuin vettä, yhtä lukuunottamatta. Pullot olivat isoja kantaa mukana, eli vettä meni hukkaan, vaikka minä kaadoinkin päällekin loput, mitä ei voinut juoda. 35 kilometrin kohdalla en sitten enää hikoillut, joten kävelyksi meni loppuosa. Berliini: Berliinissä oli juoksijoita hieman alle 36 000. Berliinissä on helppo ja nopea reitti. Täällä kannattaa yrittää ennätyksiä, jos niitä halajaa. Ainut on lähdön tungos, koska valittu juoksuaika ja lähtökarsina eivät varmaan monella olleet oikein valittuja. 5-10 kilometriä oli aika tungosta ja ohitukset olivat välillä vaikeita ja veivät tietysti myös energiaa. Aikaero ei ole rasituksena juoksulle. Juottopisteitä oli todella hyvin ja molemmin puolin katua, ja oli muutakin kuin vettä. Kohokohtana oli Brandenburgin portin alitus ennen maalia. Täälläkin on mielestäni hyvä, että lähtö ja maali ovat samassa puistikossa. Täällä juoksin ennätykseni ja pääsin sillä ajalla Bostoniin. Tokio: Tokiossa juoksijoita hieman alle 35 000. Tokiossa sää voi vaihdella nopeastikin, eikä oikein tiennyt mihin ennusteeseen uskoisi. Oli vaikea valita juoksuvaatteita. Reitti kuitenkin helppo. Eli lähtö ja maali kaukana toisistaan. Lähtöön oli hotellilta bussikuljetus. Samoin maalista takaisin hotellille. Tosin ei ollut kiva kävellä noin 1-2 kilometrin matkaa märkänä ja kylmissään ensin bussille, joka sitten veisi hotellille takaisin. Reitillä huollot ihan ok. Vessajonot aika pitkiä, koska miehillä ei ollut esimerkiksi pisuaareja, vaan kaikki kävivät umpinaisessa bajamajassa. Järjestyksen ja siisteyden maa. Boston: Bostonissa oli hieman alle 36 000 juoksijaa. Tähän kisaan täytyy juosta oman aikarajan alle, jotta sinne voi hakea. Aikarajat ovat miehillä ja naisilla omat ja erilaiset eri ikäluokilla. Toinen tapa, millä Bostoniin voi päästä, on kerätä hyväntekeväisyyttä. Bostonissa lähtöön viedään koulubusseilla Bostonin keskustasta. Maali on siis kaupungilla. Reittinä kapea tavallinen maantiekaista sinne ja toinen tänne lähes koko matkan. Reitillä todella kovaa kannustusta koko matkan ja huollot ok. Bostonissa lähdetään ensin aika jyrkkään alamäkeen ja sen jälkeen pientä kumpua. Kunnes kiivetään Heartbreak Hillille. Sen jälkeen tuntuu kuin olisi jo lähes maalissa. Loppuosa on helppoa ja reitti muuttuu leveämmäksi lähestyessä maalia. Bostonissa myös sää vaihteli koko juoksun ajan tosi paljon vesisateesta paahtavaan auringonpaisteeseen ja jälleen kovaan tuuleen ja sateeseen. Ja maalissa oli jälleen kuivaa ja aurinkoa. Tämän olisin halunnut juosta hyvin valmistuneena, mutta sairastelin keväällä, joten juoksin maisemia katsellen ja fiilistellen tunnelmasta. Mahtavaa! New York: New Yorkissa juoksijoita noin 52 000. New Yorkissa lähtö on Verazzano-Narrows sillalta Staten Islandilta. Sinne oli hotellilta bussikuljetus. Reitti kulki Brooklynin - Queensin - Manhattanin - Bronxin kautta. Maali oli Manhattanilla Central Parkissa. Lähdössä oli hienoa nousta sillalle ja katsella kaukaisuuteen Manhattanin ääriviivoja. Pitihän siellä pari kuvaakin ottaa. Kiirettä ei ollut. Reitillä oli pitkiä loivia alamäkiä, mutta myös ylös noustiin. Etenkin sillat olivat aika pitkiä. Juottoja oli tosi paljon. Kannustustakin löytyi milloin enemmän ja milloin vähemmän. Sain myös useita hurraahuutoja, koska selässäni oli teksti, että juoksen kuudennetta Six Star -juoksuani. Reitillä oli kohtia, joista näit monta kilometriä eteenpäin. Loppu oli aika ylämäkivoittoista aina maaliin saakka. Oli sekavat tunteet, kun maali vihdoin näkyi viimeisen mutkan jälkeen parin sadan metrin päässä.