Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Luovaa kirjoittamista Janakkala-hengessä – Lue tästä runokilpailun satoa

Janakkalan Sanomien runokilpailu on parhaillaan käynnissä. Toimitukseen on saapunut jo runoja, joista muutaman voit lukea tästä. Kilpailuun osallistuvia runoja julkaistaan pitkin kesää. Julkaisusta ei makseta korvausta. Lauantaina 6. kesäkuuta alkanut kilpailu kestää 31. heinäkuuta saakka. Kolme parasta runoa palkitaan elokuussa. Runon pitää käsitellä jollain tavalla Janakkalaa. Lähetä kilpailurunosi toimitukseen sähköpostilla osoitteeseen toimitus.janakkalansanomat@sanoma.fi. Kirjoita viestin otsikoksi Runokilpailu. Lähetä runo joko word-liitetiedostona tai sähköpostiviestin tekstinä. Muista liittää mukaan yhteystietosi. Kulkijan muistot Kesän vehreys on peittänyt, pihanurmen ja haan. Sen keskellä, talo autio, harmaana, yksinään, seisoo kallellaan. Askeleet lyhyet, kulkija jättänyt, on jäljet, poikki pihamaan, pysähtyen, portaikon luo. Siihen hän seisomaan jää - muistoissa, kun talossa, vielä asuttiin. "Rakas kotini", sillä nimellä tätä paikka, kutsuttiin. Varoen, raottaa hän tuttua ovea, joka narahtaen, avautuu. Mennyt aika, lahonneet, mutta muistoja rakkaita, olevat seinät, ovat jääneet kertomaan, omaa tarinaa: kulkija muistaa voi, pirtin niin pienoisen, uunin pankolla nukkuvan vanhuksen, äidin lempeän hymyn lapsilleen, isän lämpimän katseen perheelleen, onnen tunteen varhaislapsuuden. Näissä muistoissa, kulkija havahtuu, miettesiin syviin, hän jää. Mielessä monta surumuistoakin häivähtää. Silti kiitokseen suureen, hän aatoksissaan kiirehtää. Kädet, ristiin laittaen, muistojaan, hiljaa kunnioittaen. Jatkaa kulkija matkaansa, poikki pihamaan, katsahtaen, hetkisen taakseen, kuin vielä jotain muistaen. Kyynel silmäkulmassa, kulkijan kimmeltää, muistoissaan, tuntien kaipuun, jonka ajan saatossa olisi halunnut jo himmentää. Vaan kauneinta, tässä matkassa, näkemästään, tuntemastaan, kokemastaan on, kun rakkaus, kaipuu Janakkalaan, kotikuntaan, sammumaton. Muistoja monia, evääksi matkalleen, kulkija tallentanut on, niistä voimaa saanutkin, kulkeissaan elämän polulla, oman kohtalon. Leena Viita-aho Janakkala -runo Oon vaa mökkipahan muija ja evakkoo tän tult sokertehtaa lattiaravos tyyräsiit. Ei sillä, mut on se vaa hupasa nähä, mihi hyö sen uuve puotin tääl Turengis tekkööt. Epätietosuutta ko on olt. Mie seuraan tilannetta. Miulle se on se ja sama, raha höil kelpaa kuitekii. Toine asia miu mieltä kovertaa iha syvämee ast, ko miullakii se nuorin lapselaps käyvä möräjää sitä kouluu siin jäätelötehtaa sivus. Ni sitä vaa et tiettäkää nyt hyvät viisaat siel kunnas hirrest se pytinki. Ei muuta ko hirttä pinnoo ja sammalta vällii vai mitä sinne nykyää tuupataa.. Ois raittiit sisäilmat ja lapsukaiset senko ilakoisiit. Viel tahtosi toivottaa tää uuve kunnajohtajan tervetulleeks tän meille töitä puskemaa ja viihtymää. Näkkyy olevankii sutjakka poika ja tahtoo kosketuksii kuntalaisii kera. Huumormiehii hää on, päteväl on siihe varraa. Ei täs nyt ihmeempää. Eletää ihmisiks ja tullaa toimee keskenää, sannoo Alma vaa. Loppu. Kaarina Svetloff