Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Usko ja epäusko

”Alussa Jumala loi taivaan ja maan” (1. Moos. 1:1). ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt” (Joh. 1:1-3). Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli käärme, joka oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut, ja näin tuli syntiinlankeemus maan päälle. Tämän vuoksi meille on luvattu ahdistusta ja otsa hiessä on leipämme ansaittava. Kuitenkin (Joh. 3:16) ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25). Uskotko tämän? Abram uskoi Herran lupaukseen ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi (1. Moos. 15:6). Abrahamilla olisi voinut olla epäuskoa, sillä hän odotti Jumalan lupauksen täyttymistä jälkeläisestä vuosikymmeniä. Raamattu kuitenkin kertoo (Room. 4:19-21): ”Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut”. Sana jatkuu (Room. 4:23-24): ”Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen”. ”Usko ja lupaus kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan” (Room. 4:16-17). Myös uskon erilaisuus tulee mieleen pohtiessani uskoa ja epäuskoa. On totena pitämisen uskoa tietäen Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja eläneen maan päällä. Pelastavassa uskossa Jeesus ei kuollut vain joidenkin hurskaiden ihmisten puolesta, vaan Jeesus sovitti ristillä minun syntini. Hän kuoli, jotta minulla olisi elämä. Tämä usko on elävää rohkeaa luottamusta Jumalan armoon. Se tekee pelkäämättömäksi ja iloiseksi ja saa aikaan halua palvella. Uskon kasvaminen on yhtä välttämätöntä kuin uskon syntyminenkin. Joten pyydetään, että Herra saisi johdattaa meitä eteenpäin uskon tiellä epäuskosta uskoon. Siunausta matkallesi! Jumalan armoa ja rauhaa! Tiina Peltola diakonissa Janakkalan seurakunta