Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Patalappu

Miksi me osaamme muodostaa kysymyksen ikuisesta elämästä? Miksi osaamme ehkä jopa kaivata sitä? Eihän luonnollinen järkemme anna ymmärtää lainkaan niin. Mikään ei näytä suoraan osoittavan, että me saisimme jatkaa persoonallista elämää iäisyydessä Jumalan luona. Kysymys tuntuu kuitenkin kaikkina aikoina polttelevan sisäistä ihmistämme uskonnosta riippumatta. Kuin jokin selittämätön olisi tunkeutunut tajuntaamme ja tietoisuuteemme. Saatamme kokea iäisyyden läsnäoloa jo nyt, vaikka ajallinen elämä on vielä toden teolla kesken. Eräs hollantilainen teologi on verrannut maailmaa virkattuun patalappuun, jossa on kaksi eri puolta. Varsinaisella oikealla puolella on kauniisti virkattu kuva tai kuvio. Siinä jokainen ristipisto liittyy toiseen selkeästi muodostaen kauniin ja eheän kuvakokonaisuuden. Tämä patalapun puoli on Jumalan valtakunta. Kun kääntää toisen, sen nurjan puolen, havaitsee vain yksittäisiä pistoja siellä täällä. Ne eivät muodosta minkäänlaista selkeää kokonaisuutta, vaan ne ovat ikään kuin raapaisuja, roiskaisuja ja epämääräisiä lankojen rippeitä. Tämä nurja puoli patalapusta on meidän ihmisten maailma. Kaaoksen ja satunnaisuuden värittämä. Nurjan puolen perusteella ei näytä siltä, että toisella puolella olisi olemassa kauneutta tai järjestystä. Kuitenkin tästä kaaoksen maailmasta johtavat langat patalapun toiselle puolelle ja siellä ne ovat kaunis sommitelma. Saamme ajatella - Jumalan valtakunta tulee neulanpistoina läpi tähän meidän ihmisten maailmaan. Se puhkaisee lakkaamatta meidän maailmaamme sitoen sitä kudoksen tavoin kiinni itseensä. Samalla se tekee tiettäväksi sen, että toisella puolelle on sittenkin jotain kaunista. Virkatun patalapun nurjalta puolelta johtavat langat järjestykseen toisella puolella. Patalapputeologia – meidän epämääräisen maailmamme satunnaiset langanpätkät liittyvät ja johtavat Jumalan valtakuntaan. Ei ole olemassa kahta patalappua. On vain yksi, jossa on kaksi puolta. Kenties iankaikkisuuden kaipuutamme selittää mystinen tietoisuus toisesta puolesta, joka on elimellisesti punoutunut ja virkattu sisään meidän todellisuuteemme. Aika ajoin se tuntuu voimakkaampana, välillä taas otteemme siitä on väljempi. Mutta kuitenkin se on. On hyvä, että Hänellä, joka kaikessa kaiken täyttää, on langat käsissään. Tarmo Halttunen Diakoniapappi Janakkalan seurakunta