Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Koljalassa viihdytään sukupolvesta toiseen: ”Ne jotka täällä ovat täällä syntyneet, palaavat myös usein juurilleen”

Koljala ei ole kokenut autioituvien maaseutukylien kohtaloa. Tilaa väljempään asumiseen löytyy, mutta viiden kilometrin säteeltä löytyvät niin Turengin palvelut kuin Harvialan ja Heinäjoen kyläkoulutkin. Mikäli meno karjapolkujen päälle rakennetuilla mutkaisilla teillä ei huimaa, niin kylällä viihdytään pidempäänkin. – Ne jotka täällä ovat täällä syntyneet, palaavat myös usein juurilleen. Montaa taloa asuttaa jopa kolmas tai neljäs sukupolvi. Kai hyvät lapsuudenmuistot ovat hengissä, kun tänne tullaan takaisin, Markku Lehtonen aprikoi. Oiva esimerkki kylän kasvusta on oma kotitie. Lehtosten omakotitalon valmistuttua 30 vuotta sitten Lastuvuorentien varteen on noussut 13 taloa ja viisi mökkiä. – Janakkalassa ei ole montaa kaava-alueen ulkopuolista aluetta, joka olisi kasvanut näin, hän tuumii. Koska kylän rajat ovat häilyvät, tarkkaa lukua pirttien määrästä saati asukkaista ei kylän aktiiveilta irtoa. Tärkeintä on, että lapsia ja elämää löytyy ja väkimäärä on noussut. Lehtosen, Erkki Vallin ja Jussi Rämön mukaan maantieteellinen keskipiste lienee vpk-talon kulmilla. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Koljala syntyi Harvialan kartanon maille Vanhoissa kartoissa Koljalan ja Harvialan nimet kulkevat usein rinnakkain. Koljalan keskuspaikaksi on usein merkitty Harvialan mäki. 1500-luvun kartoissa Koljalasta ei montaa taloa löytynyt. – Perusasutus Koljalaan tuli Harvialan kartanon myötä, kun työvoimaa tarvittiin. Kartano kansoitti Koljalan, kun ryhdyttiin voimaperäiseen viljelyyn. Käytännössä kartano tarjosi työtä lähes kaikille asukkaille. Siirtolaiset toivat tullessaan myös sokeritehtaan, kun Antreasta tulleet perustivat rajan taakse jääneelle tehtaalle jatkajan Turenkiin. Jussi Rämö kertoo erään kyläläisen tokaisseen joskus, että siirtolaiset toivat hänelle vaimon ja työpaikan. Kylän asuttamisessa iso merkitys oli suosiollisilla maasto-olosuhteilla. Tiet oli helppo rakentaa hiekkakankaille ja mäkien reunoille vanhojen karjapolkujen pohjille. Asuinpaikkana Koljala on trion mieleen ja etäisyys palvelujen äären sopiva, mutta… – Yhteiskunnalta toivoisimme leveyttä tiehen. Tervavuoresta liikennettä on paljon, eikä teitä ole tarkoitettu 76 tonnin rekoille ja tällaisille liikennemäärille. Kärryteiksi nämä on tehty ja hiekka rupeaa pettämään, Jussi Rämö huolehtii. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Lastupirtti kokoaa juhliin, muu toiminta vähissä Kylän maamerkkinä on vuonna 1929 Pienviljelijäin liiton Harvialan osaston toimesta rakennettu Lastupirtti. Talon merkitys on vähentynyt ja nykyisin se toimii vuosittain vajaan 30 juhlan sekä kokousten pitopaikkana. Erkki Valli kaipaa Koljalan kyläyhdistyksen talon ylläpitämiseen uusien aktiivisten talkoolaisten panosta. Tällä hetkellä kulut saadaan juuri ja juuri katettua. Villisikajuhlia, koululaisten päivätoimintaa tai harrastuspiirejä talolla ei ole aikoihin ollut, vaikka paikat ovat mallillaan invavessoja myöten. – Omaa toimintaa talolla saisi olla. Nyt muuta vakituista ei ole kuin kokoukset. Monenlaista täällä on ollut. Joskus salissa pelattiin lasten sählyäkin sen verran, että kaikki ikkunaruudut saatiin vaihtoon, Jussi Rämö nauraa. Ennen talon valmistumista Harvialan Torppariosaston juhlat järjestettiin Koljalassa milloin kenenkin pihamaalla. – Ihmeellistä, että torpparit uskalsivat lähteä talohankkeeseen. 1929 maassamme oli taloudellinen pulakausi, mutta silti parikymmentä vasta muutama vuosi aiemmin torppansa omaksi ostanutta pienviljelijää uskalsi ottaa vastuulleen näinkin ison hankkeen. Urakkaan lähdettiin ilman ulkopuolista tukea, alkupääomaa ja yhteiskunnan avustuksia, Markku Lehtonen kertoo. Käytännössä taloa pyöritettiin kyläläisten voimin ja mukana olivat kaikki kynnelle kykenevät. 1930-luvulla omia iltamia oli vuosittain reilut 20 ja taloa vuokrasivat lukuisat muutkin yhdistykset. Koko 1970-luvun talo oli täysin rappiolla, mutta vuonna 1981 Koljalan Kyläseura teki talossa mittavan remontin. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Vpk kerää nuorisoa, hälytysosasto kaipaa vahvistusta Vpk-talo on aktiivisuutensa puolesta Koljalan sydän. Hälytysosaston vahvuus on 14 ja lisäksi mukana on kolme harjoittelijaa, jotka kaikki ovat oman nuorisotoiminnan kasvatteja. Vpk:lla on vuosittain 25-30 tehtävää. Lisäksi se järjestää ralli- ja ensiapupäivystyksiä sekä järjestysmiespalveluja. – Päivälähdöt ovat ongelma, kun ihmiset käyvät töissä. Suurempi miesvahvuus olisi tarpeen. Nuorisotoiminta voi hyvin. Mukana on ollut reilut 20 nuorta ja yllättävän hyvin väkeä on riittänyt jo vuosikausia. Ikäjakauma on suuri, joten vetäjiä tarvitaan paljon, Koljalan vpk:n päällikkö Mikko Heikkinen kertoo. Ainoa toistuva tapahtuma kylällä on vuosittain järjestettävät Koljalan vpk:n tanssit, jotka tänä vuonna järjestetään vpk:n lavalla 27. heinäkuuta. – Kyläläiset osallistuvat mielellään tansseihin ja myös niiden järjestämiseen, vaikka eivät vpk-toiminnassa olisikaan. Päätavoitteemme on tehdä rahaa, että saamme hankittua nuorille varusteita ja myös vpk:lle omaa kalustoa, Heikkinen selvittää. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Naapuriapu pelaa ja Lastujärvi voi paremmin Maaseudun murros heijastuu myös Koljalaan. Lehmät on laitettu lihoiksi ja maataloutta harjoittavat vain ne, jotka ovat hankkineet lisää koneita ja peltopinta-alaa. Erkki Valli tuumii, että myös kyläilykulttuuri on kokenut inflaation. Yhteishenki on kuitenkin kohdillaan. – Kun maalla elellään, niin työhommiin kysytään yhä tarvittaessa apua naapurilta. Viime vuosien tärkeimmäksi aikaansaannokseksi Koljalassa Jussi Rämö nimeää keskisyvyydeltään vain 1,1-metrisen Lastujärven keskivedenkorkeuden nostamisen vuoden 2017 lopulla. Sotien jälkeen veden pintaa laskettiin, koska rantoja haluttiin viljelykäyttöön. 0,4 metrin lasku teki hallaa järvelle. Puuhamiehenä ollut Markku Lehtonen paiski hommia noston puolesta lähemmäs 10 vuotta. Lastuojaan tehdyn uuden pohjapadon avulla Lastujärven pintaa nostettiin 15 sentillä. – Jo nyt voidaan sanoa, että vedenpinnan nosto on tehnyt hyvää kalakannan uusiutumiselle. Hapettomia aikoja ei enää ole, vaan järven happitilanne on hyvä.